


Syksy vetelee viimeisiään ja lumikin uskalsi jo käväistä maassa, mutta sulipa sitten pois. Eilisiltana hoksasin, että ai niin, minullahan on blogikin jonne lupasin alkaa kirjoitella aktiivisemmin. Voinhan väittää, että minulla on ollut tässä vaikka millaista ohjelmaa, mutta kovinkaan kiireiseksi en itseäni voi valehdella näin TET-viikkoisin. Postailu (sama virsi aina kaunis) on vain jotenkin unohtunut kaiken ei niin välttämättömän tekemisen alle.
Voisin melkein väittää, että viime viikko oli TET-historiani paras. Iisalmen sanomien toimitus oli siis kyseessä ja pääsimme kaverin kanssa tosiaankin tutustumaan toimittajan työhön. Emme siis vain pyyhkineet pölyjä kaappejen perukoilta, vaan pääsimme oikeasti tekemään lehtijuttuja, mukaan juttukeikoille ja saimme työskennellä aika paljon itsenäisesti. Tekemistä riitti monipuolisesti, eikä missään vaiheessa tullut sellainen toimeton olo. Ehkä me ei tosiaan oltu niin mahdottoman toivottomia, sillä sai nuo meidän jutut kovasti myös positiivista palautetta. Viihdyin paljon paikassa ja kaikki, mitä tehtiin tuntui mukavalta. Viikko toden totta meni aika vikkelästi ja olisin kyllä viihtynyt pidempäänkin.
Huomenna olisi siis kolmas päivä ala-asteella. Toinenkaan TET-paikka ei osoittautunut huonoksi, sillä koko ajan riittää tekemistä ja minun ryhmän lapset on aivan ihania. Olen siis suurimman osan ajasta kakkosluokkalaisten kanssa ja luokasta mieluisan tekee myös se, että samassa luokassa on montaa eri kansallisuutta: On georgialaista, thaimaalaista, kreikkalaista, virolaista, venäläistä... vieläköhän joku puuttuu? Näiden lasten kanssa pääsee siis tekemään niin paljon erilaisia asioita ja tutustumaan myös vähän perinteisestä opetuksesta poikkeaviin opetusmenetelmiin. Joka aamu käydään läpi pitkä litania hyvän huomenen toivotuksia ainakin 15 eri kielellä.
Tämän tekstin perusteella voi varmasti päätellä, että minulle kuuluu tosi hyvää. Vaikka ajatus lähestyvästä koulun penkille paluusta vähän puistatuttaa, tällä hetkellä pidän ajatukset positiivisina ja keskityn hetkeen. Jospa jopa, vihdoin ja viimein, saisin jatkossa aikaisemmaksi vähän useammankin postauksen. Ei voi tietää. Tekemistä blogin kanssa olisi kuitenkin vielä paljon, pitäisi nimittäin päästä varmaan eroon myös tuosta bannerin kesän jäljiltä jääneestä kukkateemasta.




















